Spinaakkeri – kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan

”Harmitti lauantaina, kun spinnu oli mukana, mutta ei kokemusta sen käyttöön. Lähtisikö joku pitämään pienen spinnuillan?”

Näin kirjoitin Hamarin purjehtijoiden foorumille Pizzaa ja purjehdusta* -tapahtuman jälkeisenä päivänä. Ei mennyt montaa hetkeä, kun porukka oli kasassa, eikä montaa päivää, kunnes kokoonnuimme Lönnforsin telakan laiturin päähän. Veneellinen kokemattomia ja yksi kokenut spinaakkeripurjehtija.

Seuran keskustelufoorumilla oli linkitetty Spinaakkeripurjehduksen perusteisiin ja saatu hyviä aloittelijan vinkkejä, niin olimme valmiina. Laiturikahvien jälkeen ajettiin Klara Bris moottorilla Emäsalon kupeeseen, ja ihmeteltiin valmiiksi spinnupuomin asettelu, purjeen pakkaus pussiin ja kaikki köydet kaiken ulkopuolelle.

Teoria unohtui ja tuijottelimme, kun spinnu nousi ylös ja pullistui kaikessa värikkyydessään.

Tuuli oli lempeä, seura haltioissaan ja tunnelma meditatiivinen ja harmoninen. Hetkeen tiivistyi se henki, jota olimme Hamarin purjehtijoita perustaessamme pyöritelleet. Yhteisöllinen purjehtiminen, yhdessä oppiminen, hetkestä nauttiminen, purjehduksen taika.

Päässäni alkoi soida kappale, johon olin sattumalta törmännyt muutamaa päivää aikaisemmin, Suurlähettiläiden Kuka pysäyttäisi kellot. Spinnu pysäytti.

Onnistuisiko spinnuilu ihan omin voimin, ilman itseämme taitavampaa purjehtijaa? Ehdotin purjehdusjengilleni, Marelyniläisille, että kokeillaan. Taas selattiin teoriaprujua. Ylägaija, alagaija… Tein naisille pienen taitojentestausvideon, jossa olin asentanut puomin ja spinnun nostoasentoon. Luulin tehneeni oikein, mutta niinpä videolta bongattiin useita virheitä asennuksessa.

Jännityksen ja viehätyksen tunnelmissa valitsimme viikon vähätuulisimman illan ja kokoonnuimme Goda hoppille Lönnforsin laiturille. Moottoria ei meillä käytetä, joten lähdimme tuttuun tapaan rauhalliseen kevyen tuulen kryssiin Haikkoonselän halki. Kuusi naista, riittävästi käsiä. Kolme etukannelle ja kolme taakse. Suloista jonkun mielestä, meistä täydellistä.

Pläkä uhkasi, joten käänsimme veneen kohti Hamaria. Spinnu nousi auringon laskiessa Haikkoonselällä. Maailma lainaa kaikkein parastaan.

Taidot karttuvat pienin pelonsekaisin pyrähdyksin, kolme vuotta sitten en osannut mitään. Nyt osaan spinnupurjehtia. Kiitos Hamarin purjehtijoiden, kiitos ystävien. Kesän viimeisellä pakkasaamun purjehduksella nostimme spinnun taas merkiksi siitä. Sateenkaarikin oli ylösalaisin.

Kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan.

*Pizzaa ja purjehdusta oli seuran kesätapahtuma, jossa syötiin pizzaa ja purjehdittiin leikkimielinen kisa Äggskäriin. Maaliviivan ylitys.